Nyt minä kirjoitan minun helmikuusta, mitä kaikkea minulla on ollut.
Ensin minulla oli vatsatauti sitten heräsin yhtenä yönä siihen, että selkään sattuu ja oksennutti. En lähtenyt sairaalaan koska kuvittelin, että se on taas vatsatautia.
Lopulta kun minä läksin sairaalaan- ensin minä menin oman alueen terveyskeskukseen ja sieltä naapurikunnan sairaalaan.
Olin siellä 9 päivää, kunnes minulle ilmoitettiin että minulla oli virtsakivi, joka pitää saada pois.
Kun virtsakivet yritettiin ottaa pois, minulla oli paha virtsatietulehdus. Munuaiseen asennettiin muoviputki, joka aiheutti sen, että minulle sattui vahinkoja vähän väliä.
Minä en voinut mennä tietenkään uimaan.
Samaan aikaan alkoi tämä koronahässäkkä.
15.3 tuli ilmoitus, että en saa lähteä mihinkään. En ymmärtänyt sitä aluksi, mutta olen pikkuhiljaa alkanut tajuamaan, kuinka vakavaa se on.
Minä en ollut aikaisemmin kaivannut uimista, koska minä tiesin etten voi mennä uimaan kun minulla on putki siellä.
Nyt kun putki on viety pois, niin minä haluaisin niin kovasti mennä uimaan.
Tämän hetkinen tieto, mitä meillä on niin elokuun loppuun asti rajoitukset pysyvät voimassa.
Vain on suositeltu kuntayhtymän taholta. En voi ymmärtää sitä kun täällä paikkakunnalla ei ole yhtään koronatapausta. On ollut mutta ne on hoidettu. Mun tiedossa on että yksi oli teho-osastolla, sekin hänen vika kun oli tekemisissä jonkun ihmisen kanssa jolla oli korona.
Että tälläinen ärsytys tällä kertaa. Onneksi radiossa ei ole koronarajoituksia!
Minäkin luovuin telkkarista ja osasta radioista, koska minulla on netti, jonka kautta kuuntelen radiota.
Eikä minulla ole puhelintakaan koska minulla tabletti joka hoitaa puhelimen virkaa- se toimii hyvin.
Että tämmöistä täällä.
torstai 18. kesäkuuta 2020
lauantai 25. huhtikuuta 2020
Puhelinlangat seikkailu osa 2
Kuten kerroin aikaisemmin blogissani, osallistuin uudestaan puhelinlangoille v. 2016. Mutta ensin pitää mennä pikkusen taaksepäin. 2013 5.9. muistan oikein hyvin. Puhelinlangat alkoi silloin poikkeuksellisella tavalla. Edellisviikolla joku soittaja pääsi lähetykseen ja toivoi väärän kappaleen. He olivat ilmeisesti sopineet, että soitetaan nyt 5.9. se oikea kappale. Silloin puhelinlangoilla oli 2 miesjuontajaa, joista toisen mie tunsin, koska olin puhunut hänen kanssaan aiemmin puhelimessa. Toista en tuntenut, joka oli sillä hetkellä puhelinlankojen tuottajana. Olin toivonut, että he soittavat minulle puoli yhdeksän aikaan. Yllätyksen yllätys, he soittivatkin sieltä. Avustaja vastasi puhelimeen. Puhelinlankojen tuottaja kysyi minua, että voisiko hän tulla puhelimeen. Kun tuottaja kuuli minkälainen soittaja on, niin hän meinasi jälleen kerran perua koko puhelun. Minun piti kysyä, että pääsenkö toivomaan lähetykseen, koska tiesin, että on minuutti aikaa lähetykseen. Tuottaja sanoi, että pääset. Puhelu sitten alkoi. Minä sanoin: "Hyvää iltaa kaikille."Sitten ne halusi mennä mun toivekappaleeseen. Toivoin silloin Näkymätön tyttö. Olin silloin kipeänä puhelinlangoilla ja sain yskänpuuskan. Puhelun jälkeen päätin, että jos sama tuottaja on äänessä, niin en osallistu. Mutta toisin kuitenkin kävi. Siitä kohta lisää.
Nyt kerron, miten päädyin laittamaan silloiselle ohjelmapäällikölle sähköpostia, että miekin pääsisin puhelinlangoille käymään. Idea tuli siitä, että kuuntelin yhtenä perjantaina puhelinlankoja. Siellä oli joku tet-harjoittelija seuraamassa lähetystä. Sitä kautta sain idean laittaa sähköpostia sinne, että jos tet-harjoittelija pääsee puhelinlangoille, miksen minä? Mitä siitä seurasi, niin katso sellainen blogi kuin Eilinen puhelinlangat seikkailu.
Kuten kerroin aikaisemmin, he ihastuivat minuun niin, että he kutsuivat minut sinne uudestaan. Juontajaparina oli sillä kertaa legendaariset naiset Radio mafiasta. Mie sanoin sille toiselle naiselle, että nyt mie muistan, kun hän neuvoi, miten puhelinlangoissa pitää olla. Hän opetti minulle sen, että Puhelinlangoilla pitää pitää taukoa. Se nauratti häntä kovasti. Olin tehnyt esivalmistelua yllätyspuhelun suhteen. Olin koko viikon soittanut kaverille ja varmistellut, että onko hän paikalla. Enempää puhelun sisällöstä en kertonut hänelle. Hän sattui soittamaan juuri kun olin siellä. Sovittiin , että soitellaan kahdeksan aikaan. Kuitenkin tuottaja päätti, että soitetaan ennen kahdeksaa. Hän oli juuri kaupan kassalla, kun puhelu tuli. Minä haastattelin häntä ja kysyin mm. sen, että mitä sinä ostit kaupasta. Olin katsonut lähetystä ennen, että ukulele on onnellisuussoitin. Kysyin kaverilta siitä mielipidettä. En muista, miten kaveri vastasi. Mutta sitten alkoi se hankalin osuus. Miten osaan lausua toivekappaleen esittäjän. Kaveri arvasi, mihin tämä liittyy ja sanoi sitten, että ei hänkään osaa lausua. Se puhelu meni hyvin. Harmi, että sitä puhelua ei ole enää nauhalla. Muuta kuin videolla. En tiedä mihin se on joutunut. Mutta meni vuosia ennen kuin pääsin taas läpi.
Seuraava Puhelinlangat laulaa osuus tapahtui 2017. Puhelinlankojen silloinen ohjelmapäällikkö sanoi erään asian, jota en halua tässä julkistaa. Nykyään valikoin kenen vuorolla soitan. Olimme avustajan kanssa lähettämässä toivetta Puhelinlangoille. Aluksi emmin sitä, mutta sitten uskaltauduin lähettämään toiveen. Juuri kun oltiin menossa jäätelökioskille, kuulin yhtäkkiä, että puhelin soi. Avustaja katsoi, että se on outo numero. Vastattiin ja siellä oli Puhelinlankojen tuottaja ja minulle tuttu ennestään Radiosuomesta. Kun avustaja alkoi selittää, että kuka täällä on, niin se muisti minut ja keskeytti avustajan, että joo, mie tunnenkin tämän ihmisen. Ajattelin, että en pääse lähetykseen, mutta yllätys olikin melkoinen, kun hän kysyi minun aikataulua. Että milloin voisin soittaa uudestaan. Sanoin heti, että kahdeksalta. Hän soittaisi klo. kahdeksan. Siinä vaiheessa menin aikamoiseen paniikkiin, että minun pitää käydä suihkussa ja pestä hampaat ja syödä iltapala ennen kasia. Kävimme syömässä jäätelöt ja sitten kauheella kiireellä kotiin. Sen kahden tunnin aikana ehdittiin kun ehdittiinkin hoitaa kaikki hommat. Oltiin lähetysvalmiina, kun se puhelu tuli. Siellä oli vieraana vuoden 2013 tangokuningatar.
Ensin he kysyivät, että mitä suunnitelmia minulla oli viikonlopuksi. Minä vastasin, että en tiedä vielä, aika näyttää. Ennen sitä aloitin kysymällä, mitä heille kuuluu sinne. Tangokuningatar vastasi, että hyvää heille kuuluu ja on hienoa kuunnella toivottua musiikkia hyvässä seurassa. Sitten kerroin, että kävin jäätelöllä. Puhelinlankojen tuottaja kysyi, onko minulla suosikkijäätelöä. Vastasin, että on - pähkinäkinuski. Avustaja ei kuitenkaan saanut selvää, mutta onneksi ne sai. Sitten kysyin tangokuningattarelta, onko hän käynyt ikinä Haminassa. Hän oli käynyt edellisenä kesänä. Sitten seurasi hauska kommellus, kun mie sanoin, että olen syönyt ranskalaisia ja makkaraa. Avustaja ei millään saanut selvää. Ranskalaiset hän sai selvää, mutta makkaraa ei millään yhdistänyt. Onneksi ohjelman juontaja sai selvää. Sitten avustaja sanoi, että olet syönyt munkkeja. Puhelinlankojen tuottaja kysyi heti, että oliko ne hillomunkkeja. Vastasin, että Berliinin munkkeja. Sitten tangokuningatar antoi munkinsyöntiohjeet ja kysyi minkälaista musiikkia minä tykkään kuunnella. Arvasin heti, että nyt mennään toivekappaleeseen. Olin aikaisemmin laittanut puhelinlangoille 2 toivetta. Kerroin, että minä olen kaikkiruokainen musiikin suhteen. Kun entinen avustaja lähti pois, se oli minulle kova paikka. Tästä kappaleesta minä sain tukea siihen. Toivekappale oli Keanen Everybody´s changing. Minut esiteltiin, että olen puhelinlankojen heviluuseri. Se huvitti minua kovasti.
Tästä vuosi eteenpäin osallistuin taas Puhelinlangoille, mutta silloin kävi niin, että eivät ehtineet minulle soittaa, mutta soittivat minun toivekappaleen. Kappale oli Banaanilaulu. Tästä viikkoa myöhemmin, soitimme Puhelinlangoille ja toivoin silloin Barcelona-nimistä kappaletta. Silloin tuottaja soitti. Kyseessä oli sama tuottaja, joka oli 5.9. äänessä. Hän ei vastustanutkaan minun lähetykseen pääsyä. Siellä oli toinen miesjuontaja, joka on tältä paikkakunnalta melkein, mistä minä olen. Hän halusi puhua pesäpallosta, koska tämä kaupunki oli päässyt mestaruussarjaan mukaan. Hän kutsui minut katsomaan avausottelua. Kerroin, että minulla on haastattelu. Sitten tämä mies kysyi, että olenko urheiluihminen muuten, johon sanoin, että vihaan urheilua. Sen jälkeen hän kysyi toivekappaleen syytä. Sanoin syyksi sen, että meillä oli 1 haastattelu Kaksikossa ja tämä mies toivoi kyseistä biisiä. Minä en ollut kuullutkaan sitä aikaisemmin. Sitä ennen kerroin, että olen näytelmäkerhossa. Hän kehotti, että sitten kun näytelmä on valmis, niin pistä viestiä. Ei ikinä laitettu.
Seuraava puhelinlangat tapahtui 2019. Olin laittanut Puhelinlankoihin taas toivetta. Tällä kertaa uuden avustajan kanssa. Rupesin miettimään semmoista seikkaa, että mie olen ollut aikaisemmin ohjelmassa, niin mahdanko mahtua mukaan. Puoli yhdeksältä puhelimeen syttyi valot ja puhelin alkoi soida. Avustaja oli, että apua, nyt ne soittaa sieltä. Vastattiin puhelimeen. Siellä oli tuottaja Puhelinlangoilta, joka ilmoitti, että pari minuuttia ja sitten oltaisi lähetyksessä. Sitten odotettiin pari minuuttia ja siinä välissä avustaja laittoi nauhoituksen päälle omasta puhelimesta, koska hän ei ollut kuullut puhelinlankoja aikaisemmin ja ei siis tiennyt, että menemme YleAreenaan. Ihmettelin sitä, mutta aloitin sen puhelun samalla toivoen, ettei se kaiu lähetykseen saakka. Minua vähän häiritsi, että olohuoneessa oli radio auki. Kuulin kaiken kahtena. Ensimmäisenä hän kysyi, että mitä minulle kuuluu. Vastasin, että minulle kuuluu aina hyvää. Sitten hän kysyi, mitä sinä olet tehnyt tänään ja vastasin, että en mitään ihmeempää. Ohjelmassa oli toinen juontaja, joka muisti minut siitä, kun oltiin yhtä aikaa studiossa. Hän rupesi muistelemaan niitä aikoja. Sitten toinen juontaja kysyi, mitä sinulle kuuluu ja ihmettelin sitä. Käänsin asian niin, että huomenna menemme syömään silloisen yhdistyksen kanssa, mihin kuuluin, mutta en kuulu enää. Sitten he kysyivät, että onko kala,-,kasvis- vai lihapäivä ja sanoin, että liha. Sitten he kysyivät, että miksi haluan kuulla Emma Salokoskea. Rupesin kertomaan, että koska olen Suomilovefani. Toinen juontaja kysyi, mitä mieltä olen Mikko Kuustosesta, kun hän on aloittanut ohjelman juontajana. Sanoin diplomaattisesti, että Mikosta voi olla montaa mieltä, mutta mie tykkäsin Mikko Leppilammesta enemmän. Puhelun lopussa kerroin, että olen menossa Suomilovekonserttiin.
Viimeinen Puhelinlangat tapahtui minulle syyskuussa. Olin aikaisemmin ihmetellyt, miksi Antti Kokkomäkeä ei soi radiossa. Siispä päätin lähettää avustajan kanssa toiveen. Lähetin sen, kun olin kysynyt avustajan suostumuksen tähän. Koko perjantaipäivä meni käsikirjoitusta tehdessä. Halusin ihmisten tietävän, kuka on Antti Kokkomäki. Suunnittelin käsikirjoituksen tällä kertaa hyvin. Otin huomioon kaikki seikat. Miten olin tutustunut Antti Kokkomäki nimiseen artistiin ja miksi halusin kuulla kappaleen. Kun avustaja tuli töihin, hän luki minun käsikirjoituksen vielä läpi, koska olin tehnyt käsikirjoituksen toisen avustajan kanssa. Sitten kun lähetys alkoi, menimme radion eteen istumaan, kun yhtäkkiä puhelin sitten soi ja avustaja vastasi. Olin aikaisemmin sanonut avustajalle, että älä sitten ihmettele, se on yksityinen numero, joka soittaa. Kun avustaja vastasi, niin langoilla oli sama tuottaja äänessä kuin edellisellä kerralla. Olin hermostunut. Tiesin, jos avustaja kompastuu sanoihin käsikirjoitusta lukiessa, niin sitten alan nauramaan. Olin sisäisesti ja ulkoisestikin pienessä paniikissa. Studiossa oli 2 juontajaa. He kysyivät aluksi sitä, että miten sinun kesä on mennyt. Vastasin, että oikein hyvin kiitos kysymästä, miten teidän kesä on mennyt. Sitten sanoin, että olen tehnyt käsikirjoitusta minun toivekappaleeseen. Kun avustaja alkoi lukea käsikirjoitusta, olin sen ajan hiljaa. Lopussa sain lähettää terveisiä. Siitä terveiset-asiasta tuli semmoinen hauska ketjureaktio, mutta siihen palaan joskus myöhemmin.
Seuraavan kerran toivon Uniklubin kappaleen Laulu jätetyille. Siitä milloin seuraava kerta on, ei ole mitään tietoa, koska se avustaja on lähtenyt minulta pois ja pitäisi taas kouluttaa seuraava avustaja. Kaiken lisäksi minun puhelin on rikki, että se ei mene suoraan kaiuttimeen. En halua sitä, että puhelin soi, avustaja vastaa, mutta ei saa kaiutinta päälle. Minulla olisi Bluetooth-kaiutin, mutta sen akku on huono. Vaikka se on ollut latauksessa, niin se huutaa, että akku on loppu. Muuten voisin osallistua kyllä. Että tämmöistä täällä.
Kuten kerroin aikaisemmin blogissani, osallistuin uudestaan puhelinlangoille v. 2016. Mutta ensin pitää mennä pikkusen taaksepäin. 2013 5.9. muistan oikein hyvin. Puhelinlangat alkoi silloin poikkeuksellisella tavalla. Edellisviikolla joku soittaja pääsi lähetykseen ja toivoi väärän kappaleen. He olivat ilmeisesti sopineet, että soitetaan nyt 5.9. se oikea kappale. Silloin puhelinlangoilla oli 2 miesjuontajaa, joista toisen mie tunsin, koska olin puhunut hänen kanssaan aiemmin puhelimessa. Toista en tuntenut, joka oli sillä hetkellä puhelinlankojen tuottajana. Olin toivonut, että he soittavat minulle puoli yhdeksän aikaan. Yllätyksen yllätys, he soittivatkin sieltä. Avustaja vastasi puhelimeen. Puhelinlankojen tuottaja kysyi minua, että voisiko hän tulla puhelimeen. Kun tuottaja kuuli minkälainen soittaja on, niin hän meinasi jälleen kerran perua koko puhelun. Minun piti kysyä, että pääsenkö toivomaan lähetykseen, koska tiesin, että on minuutti aikaa lähetykseen. Tuottaja sanoi, että pääset. Puhelu sitten alkoi. Minä sanoin: "Hyvää iltaa kaikille."Sitten ne halusi mennä mun toivekappaleeseen. Toivoin silloin Näkymätön tyttö. Olin silloin kipeänä puhelinlangoilla ja sain yskänpuuskan. Puhelun jälkeen päätin, että jos sama tuottaja on äänessä, niin en osallistu. Mutta toisin kuitenkin kävi. Siitä kohta lisää.
Nyt kerron, miten päädyin laittamaan silloiselle ohjelmapäällikölle sähköpostia, että miekin pääsisin puhelinlangoille käymään. Idea tuli siitä, että kuuntelin yhtenä perjantaina puhelinlankoja. Siellä oli joku tet-harjoittelija seuraamassa lähetystä. Sitä kautta sain idean laittaa sähköpostia sinne, että jos tet-harjoittelija pääsee puhelinlangoille, miksen minä? Mitä siitä seurasi, niin katso sellainen blogi kuin Eilinen puhelinlangat seikkailu.
Kuten kerroin aikaisemmin, he ihastuivat minuun niin, että he kutsuivat minut sinne uudestaan. Juontajaparina oli sillä kertaa legendaariset naiset Radio mafiasta. Mie sanoin sille toiselle naiselle, että nyt mie muistan, kun hän neuvoi, miten puhelinlangoissa pitää olla. Hän opetti minulle sen, että Puhelinlangoilla pitää pitää taukoa. Se nauratti häntä kovasti. Olin tehnyt esivalmistelua yllätyspuhelun suhteen. Olin koko viikon soittanut kaverille ja varmistellut, että onko hän paikalla. Enempää puhelun sisällöstä en kertonut hänelle. Hän sattui soittamaan juuri kun olin siellä. Sovittiin , että soitellaan kahdeksan aikaan. Kuitenkin tuottaja päätti, että soitetaan ennen kahdeksaa. Hän oli juuri kaupan kassalla, kun puhelu tuli. Minä haastattelin häntä ja kysyin mm. sen, että mitä sinä ostit kaupasta. Olin katsonut lähetystä ennen, että ukulele on onnellisuussoitin. Kysyin kaverilta siitä mielipidettä. En muista, miten kaveri vastasi. Mutta sitten alkoi se hankalin osuus. Miten osaan lausua toivekappaleen esittäjän. Kaveri arvasi, mihin tämä liittyy ja sanoi sitten, että ei hänkään osaa lausua. Se puhelu meni hyvin. Harmi, että sitä puhelua ei ole enää nauhalla. Muuta kuin videolla. En tiedä mihin se on joutunut. Mutta meni vuosia ennen kuin pääsin taas läpi.
Seuraava Puhelinlangat laulaa osuus tapahtui 2017. Puhelinlankojen silloinen ohjelmapäällikkö sanoi erään asian, jota en halua tässä julkistaa. Nykyään valikoin kenen vuorolla soitan. Olimme avustajan kanssa lähettämässä toivetta Puhelinlangoille. Aluksi emmin sitä, mutta sitten uskaltauduin lähettämään toiveen. Juuri kun oltiin menossa jäätelökioskille, kuulin yhtäkkiä, että puhelin soi. Avustaja katsoi, että se on outo numero. Vastattiin ja siellä oli Puhelinlankojen tuottaja ja minulle tuttu ennestään Radiosuomesta. Kun avustaja alkoi selittää, että kuka täällä on, niin se muisti minut ja keskeytti avustajan, että joo, mie tunnenkin tämän ihmisen. Ajattelin, että en pääse lähetykseen, mutta yllätys olikin melkoinen, kun hän kysyi minun aikataulua. Että milloin voisin soittaa uudestaan. Sanoin heti, että kahdeksalta. Hän soittaisi klo. kahdeksan. Siinä vaiheessa menin aikamoiseen paniikkiin, että minun pitää käydä suihkussa ja pestä hampaat ja syödä iltapala ennen kasia. Kävimme syömässä jäätelöt ja sitten kauheella kiireellä kotiin. Sen kahden tunnin aikana ehdittiin kun ehdittiinkin hoitaa kaikki hommat. Oltiin lähetysvalmiina, kun se puhelu tuli. Siellä oli vieraana vuoden 2013 tangokuningatar.
Ensin he kysyivät, että mitä suunnitelmia minulla oli viikonlopuksi. Minä vastasin, että en tiedä vielä, aika näyttää. Ennen sitä aloitin kysymällä, mitä heille kuuluu sinne. Tangokuningatar vastasi, että hyvää heille kuuluu ja on hienoa kuunnella toivottua musiikkia hyvässä seurassa. Sitten kerroin, että kävin jäätelöllä. Puhelinlankojen tuottaja kysyi, onko minulla suosikkijäätelöä. Vastasin, että on - pähkinäkinuski. Avustaja ei kuitenkaan saanut selvää, mutta onneksi ne sai. Sitten kysyin tangokuningattarelta, onko hän käynyt ikinä Haminassa. Hän oli käynyt edellisenä kesänä. Sitten seurasi hauska kommellus, kun mie sanoin, että olen syönyt ranskalaisia ja makkaraa. Avustaja ei millään saanut selvää. Ranskalaiset hän sai selvää, mutta makkaraa ei millään yhdistänyt. Onneksi ohjelman juontaja sai selvää. Sitten avustaja sanoi, että olet syönyt munkkeja. Puhelinlankojen tuottaja kysyi heti, että oliko ne hillomunkkeja. Vastasin, että Berliinin munkkeja. Sitten tangokuningatar antoi munkinsyöntiohjeet ja kysyi minkälaista musiikkia minä tykkään kuunnella. Arvasin heti, että nyt mennään toivekappaleeseen. Olin aikaisemmin laittanut puhelinlangoille 2 toivetta. Kerroin, että minä olen kaikkiruokainen musiikin suhteen. Kun entinen avustaja lähti pois, se oli minulle kova paikka. Tästä kappaleesta minä sain tukea siihen. Toivekappale oli Keanen Everybody´s changing. Minut esiteltiin, että olen puhelinlankojen heviluuseri. Se huvitti minua kovasti.
Tästä vuosi eteenpäin osallistuin taas Puhelinlangoille, mutta silloin kävi niin, että eivät ehtineet minulle soittaa, mutta soittivat minun toivekappaleen. Kappale oli Banaanilaulu. Tästä viikkoa myöhemmin, soitimme Puhelinlangoille ja toivoin silloin Barcelona-nimistä kappaletta. Silloin tuottaja soitti. Kyseessä oli sama tuottaja, joka oli 5.9. äänessä. Hän ei vastustanutkaan minun lähetykseen pääsyä. Siellä oli toinen miesjuontaja, joka on tältä paikkakunnalta melkein, mistä minä olen. Hän halusi puhua pesäpallosta, koska tämä kaupunki oli päässyt mestaruussarjaan mukaan. Hän kutsui minut katsomaan avausottelua. Kerroin, että minulla on haastattelu. Sitten tämä mies kysyi, että olenko urheiluihminen muuten, johon sanoin, että vihaan urheilua. Sen jälkeen hän kysyi toivekappaleen syytä. Sanoin syyksi sen, että meillä oli 1 haastattelu Kaksikossa ja tämä mies toivoi kyseistä biisiä. Minä en ollut kuullutkaan sitä aikaisemmin. Sitä ennen kerroin, että olen näytelmäkerhossa. Hän kehotti, että sitten kun näytelmä on valmis, niin pistä viestiä. Ei ikinä laitettu.
Seuraava puhelinlangat tapahtui 2019. Olin laittanut Puhelinlankoihin taas toivetta. Tällä kertaa uuden avustajan kanssa. Rupesin miettimään semmoista seikkaa, että mie olen ollut aikaisemmin ohjelmassa, niin mahdanko mahtua mukaan. Puoli yhdeksältä puhelimeen syttyi valot ja puhelin alkoi soida. Avustaja oli, että apua, nyt ne soittaa sieltä. Vastattiin puhelimeen. Siellä oli tuottaja Puhelinlangoilta, joka ilmoitti, että pari minuuttia ja sitten oltaisi lähetyksessä. Sitten odotettiin pari minuuttia ja siinä välissä avustaja laittoi nauhoituksen päälle omasta puhelimesta, koska hän ei ollut kuullut puhelinlankoja aikaisemmin ja ei siis tiennyt, että menemme YleAreenaan. Ihmettelin sitä, mutta aloitin sen puhelun samalla toivoen, ettei se kaiu lähetykseen saakka. Minua vähän häiritsi, että olohuoneessa oli radio auki. Kuulin kaiken kahtena. Ensimmäisenä hän kysyi, että mitä minulle kuuluu. Vastasin, että minulle kuuluu aina hyvää. Sitten hän kysyi, mitä sinä olet tehnyt tänään ja vastasin, että en mitään ihmeempää. Ohjelmassa oli toinen juontaja, joka muisti minut siitä, kun oltiin yhtä aikaa studiossa. Hän rupesi muistelemaan niitä aikoja. Sitten toinen juontaja kysyi, mitä sinulle kuuluu ja ihmettelin sitä. Käänsin asian niin, että huomenna menemme syömään silloisen yhdistyksen kanssa, mihin kuuluin, mutta en kuulu enää. Sitten he kysyivät, että onko kala,-,kasvis- vai lihapäivä ja sanoin, että liha. Sitten he kysyivät, että miksi haluan kuulla Emma Salokoskea. Rupesin kertomaan, että koska olen Suomilovefani. Toinen juontaja kysyi, mitä mieltä olen Mikko Kuustosesta, kun hän on aloittanut ohjelman juontajana. Sanoin diplomaattisesti, että Mikosta voi olla montaa mieltä, mutta mie tykkäsin Mikko Leppilammesta enemmän. Puhelun lopussa kerroin, että olen menossa Suomilovekonserttiin.
Viimeinen Puhelinlangat tapahtui minulle syyskuussa. Olin aikaisemmin ihmetellyt, miksi Antti Kokkomäkeä ei soi radiossa. Siispä päätin lähettää avustajan kanssa toiveen. Lähetin sen, kun olin kysynyt avustajan suostumuksen tähän. Koko perjantaipäivä meni käsikirjoitusta tehdessä. Halusin ihmisten tietävän, kuka on Antti Kokkomäki. Suunnittelin käsikirjoituksen tällä kertaa hyvin. Otin huomioon kaikki seikat. Miten olin tutustunut Antti Kokkomäki nimiseen artistiin ja miksi halusin kuulla kappaleen. Kun avustaja tuli töihin, hän luki minun käsikirjoituksen vielä läpi, koska olin tehnyt käsikirjoituksen toisen avustajan kanssa. Sitten kun lähetys alkoi, menimme radion eteen istumaan, kun yhtäkkiä puhelin sitten soi ja avustaja vastasi. Olin aikaisemmin sanonut avustajalle, että älä sitten ihmettele, se on yksityinen numero, joka soittaa. Kun avustaja vastasi, niin langoilla oli sama tuottaja äänessä kuin edellisellä kerralla. Olin hermostunut. Tiesin, jos avustaja kompastuu sanoihin käsikirjoitusta lukiessa, niin sitten alan nauramaan. Olin sisäisesti ja ulkoisestikin pienessä paniikissa. Studiossa oli 2 juontajaa. He kysyivät aluksi sitä, että miten sinun kesä on mennyt. Vastasin, että oikein hyvin kiitos kysymästä, miten teidän kesä on mennyt. Sitten sanoin, että olen tehnyt käsikirjoitusta minun toivekappaleeseen. Kun avustaja alkoi lukea käsikirjoitusta, olin sen ajan hiljaa. Lopussa sain lähettää terveisiä. Siitä terveiset-asiasta tuli semmoinen hauska ketjureaktio, mutta siihen palaan joskus myöhemmin.
Seuraavan kerran toivon Uniklubin kappaleen Laulu jätetyille. Siitä milloin seuraava kerta on, ei ole mitään tietoa, koska se avustaja on lähtenyt minulta pois ja pitäisi taas kouluttaa seuraava avustaja. Kaiken lisäksi minun puhelin on rikki, että se ei mene suoraan kaiuttimeen. En halua sitä, että puhelin soi, avustaja vastaa, mutta ei saa kaiutinta päälle. Minulla olisi Bluetooth-kaiutin, mutta sen akku on huono. Vaikka se on ollut latauksessa, niin se huutaa, että akku on loppu. Muuten voisin osallistua kyllä. Että tämmöistä täällä.
lauantai 11. huhtikuuta 2020
Kaksikon tekemisestä
Tästä on niin pitkä aika, kun olen viimeksi tänne kirjoittanut, mutta nyt mie kerron miten Kaksikko syntyi. Tai oikeastaan ole hyvä ja lue mun viimeinen päivitys tänne vuonna 2016.
Ensimmäinen jakso oli helppo tehdä. Alunpitäen me pyydettiin sijaista opettamaan, miten radio-ohjelmaa tehdään. Mutta hän oli yhden kerran meitä opettamassa ja sitten hänellä oli kiireitä. Ensimmäinen jakso käsitteli, mikä Kaksikko on ja miten se syntyi. Vähän kerrottiin minusta kuulijoille. Toinen jakso oli hapanvelli. Kävin maistamassa sitä. Se oli kun hernekeittoa olisi syönyt. Alunperin hapanvelli tuli aiheeksi sen takia, kun en ollut ikinä syönyt sitä. Tätini soitti yhdelle naiselle ja tämä nainen soitti yhdelle naiselle. Sitä kautta pääsin maistamaan hapanvelliä. Samassa ohjelmassa kävimme kyselemässä ihmisiltä, mitä heille tulee mieleen sanasta CP-vammaisuus. Alussa en halunnut kertoa, että olen CP-vammainen, koska pelkäsin, että sitten kukaan ei tule minun haastatteluun.
Tähän pitää kertoa 1 hauska juttu. Silloinen sijainen ei tiennyt tätä ohjelmaa tehdessä, että katugalluppi on tulossa. Lähetin hänet hakemaan hampurilaisia ja sanoin, että tee samalla katugalluppi. Yllätyin miten kauhuissaan tämä sijainen oli, kun hän on muutenkin ihmisten kanssa tekemisissä. Katugalluppi meni hyvin. Minun piti mennä kuntoutukseen, niin että tehtiin sinä viikonloppuna 2 Kaksikkoa. Toinen niistä oli rakkauslaulusarja, joka oli alunperin Sisuradion Oili Oiliin tarkoitettu ohjelma, jossa mie esittelin 10 rakkauslaulua. Koska minulla ei ollut sitä kokonaan nauhalla, niin päätin uusia sen omassa Kaksikossa.
Sen jälkeen oli joulu tulossa. Päätin suunnitella lapsuuden joulut-nimisen ohjelman, jossa olisin haastatellut mm. minun enoa ja yhtä toista vanhempaa ihmistä, mutta sen ohjelman teko mutkistui, kun mie sairastuin flunssaan enkä voinut lähteä Miehikkälään tekemään sitä ohjelmaa. Pyysin lähiomaista, että jos hän tekee sen ohjelman. Hän mietti asiaa ja tuli siihen tulokseen, että hän tekee sen, koska se 80 v. nainen oli jännittänyt minun haastattelua niin hirveästi. Lähiomainen teki sen takia molemmat haastattelut.
Sitten eräänä iltana sängyssä ollessani keksin, että jouluaatolle pitää saada ohjelma. Minä valitsin 10 joululaulua, jotka avustajan sijainen luki lähetyksessä. Siitä tuli jouluaaton spesiaali. Sen ohjelman tekemisessä ei ollut mitään ohjelmaa, paitsi että äänitys kuulosti siltä, että se olisi tullut kasetilta. Minun lähiomainen luki siihen jouluevankeliumin.
Täytyy palata sen verran takaisin päin, että haastattelin myös Ylen joulukinkkuspesiaali-ihmistä, joka tiesi joukukinkusta lähes kaiken.
Sitten mennään tammikuulle. Tammikuussa me haastateltiin Satu Silvoa. Alunperin kiinnostuin Sadusta, koska huomasin, että kasvisjouluruuasta ei ole tehty ohjelmaa. Haastattelun jouluosio tuli minun enon kanssa samaan ohjelmaan. Päätin haastatella Satu Silvoa siitä asiasta, mutta samalla päätin haastatella häntä muutenkin. Tästäkään haastattelusta ei selvitty ilman kommelluksitta. Kun haastattelun aika alkoi lähestyä, niin me huomattiin, että meillä ei ollut minkäänlaista Satu Silvon yhteystietoa. Muuta kuin sähköposti. Satu ei siihen vastannut ja meille tuli hirveä kiire. Soitettiin Satun ravintolaan ja selitettiin tilanne. Sitä kautta saatiin Sadun numero ja haastattelu päästiin tekemään.
Samassa ohjelmassa käsiteltiin kuolemankellohyönteistä. Tämä aihe tuli sitä kautta, kun entisen avustajan facebookissa joku oli päivittänyt , että seinän takaa kuuluu outoa naputusta. Hänelle vastattiin, että se on kuolemankello. Hän ei meinannut aluksi uskoa sitä, vaan luuli vitsiksi. Aihe oli niin mielenkiintoinen, että minun täytyi ottaa siitä selvää. Ei muuta kun laittamaan Helsingin yliopistoon sähköpostia. Sieltä ystävällisesti vastasi semmoinen vanhempi herrasmies, joka tuli sitten haastatteluun. Haastattelu piti tehdä 2 kertaa, kun vanha tietokone kaatui. Kaikki haastattelut menivät sen mukana. Onneksi hän oli tosi ymmärtäväinen ja antoi haastattelun uudestaan.
Sitten menimme marjatila Koivulaan. Suomessa on harvinainen marja, jonka nimi on saskatoon. Tämän ohjelman idea lähti siitä, kun minun entinen fysioterapeutti ehdotti sitä aihetta, koska hän oli syönyt kyseistä marjaa. Ei muuta kun yhteys marjatila Koivulaan ja sovittiin haastattelu. Sielläkin oli sählaystä, kun avustaja oli tilannut taksin monta tuntia myöhemmin kun piti. Minulla oli parturi tulossa. Saskatoonin kanssa samassa ohjelmassa oli almanakka-toimiston johtajan haastattelu. Tämä aihe kumpusi siitä, kun siivoojaa ei uskottu, kun listassa luki hänen oikea nimensä. Silloinen esimies ei voinut käsittää, kuka kyseinen henkilö on. Se haastattelu meni muuten hyvin ,paitsi minä sähläsin siinä haastattelun lopussa. Luulin, että haastattelu loppui, vaikka se ei ollut vielä loppu. Sitten avustaja oli pikkusen vihainen.
Seuraava ohjelma oli hätäkeskus. Sain idean siitä kun, jos minä soitan hätäkeskukseen, miten hätäkeskus ymmärtäisi minua. Tämäkin haastattelu jouduttiin ottamaan uudestaan vanhan tietokoneeen kaatumisen vuoksi. Sitten oli Spr:n ystävätoiminnasta haastattelu samassa ohjelmassa. Oli aikamoinen etsiminen, kuka tietäisi ystävätoiminnasta. Lopulta löydettiin oikea henkilö vastaamaan. Sitten oli ystävänpäivätoivekonsertin aika. Se oli erittäin helppo tehdä. Ainut huono puoli oli se, että melkein kaikki omisti sen kappaleen minulle.
Olin aikaisemmin miettinyt, mitä kuuluu vuoden 2014 suomea edustaneelle euroviisuyhtyeelle. Laitoin heille sähköpostia, että tulisivatko he haastatteluun, niin he tulivat. Viestissä luki, että tottakai tulemme haastatteluun vaikka jo huomenna. Tätä haastattelua jouduttiin siirtämään, koska minun piti mennä kuntoutukseen. Haastattelu meni hyvin. Samassa ohjelmassa oli minun 3 euroviisusuosikkia.
Sitten tuli hiihtospesiaalin aika. Tämä idea syntyi siitä, kun tunnen yhden ystävän, joka on entinen kilpahiihtäjä. Hän tuli tuomaan minulle syntymäpäiväkukkia. Samalla kysyin, että tulisiko hän haastatteluun. Hänelle sopi. Haastattelussa ei ollut muuta vikaa kuin äänentaso oli pienellä. Häntä jännitti niin, että siitä ei saanut mitään irti. Piti suunnitella koko haastattelu uudestaan. Samassa ohjelmassa oli entinen toimittaja, nykyinen kirjailija, joka oli kirjoittanut Puusuksia suomessa-teoksen. Sitä en muista, mistä idea lähti liikkeelle. Otettiin ensin urheilumuseoon yhteyttä. Sitä kautta saatiin oikean henkilön puhelinnumero.
Sitten oli pääsiäisspesiaalin aika. Äitini idea oli, että tekisimme ohjelman 8-kymppisestä miehestä ja haastattelisimme häntä. Kun soitimme ensimmäisen kerran hänelle, niin häneltä oli unohtunut kuulolaite. Jouduimme huutamaan kysymykset. Onneksi oli esipuhelu. Varsinaisena haastatteluhetkenä hän luki paperista vastaukset. Samassa ohjelmassa oli semmoinen pääsiäisasiantuntija, joka kertoi pääsiäisen historiasta. Sen ohjelman kanssa kävi niin, että juuri kun haastattelun piti alkaa, minulta kaatui pissat syliin, niin pahasti, että pissaa oli sukissa asti. Miten pääsiäisasiantuntija löytyi? Hän löytyi siten, että otin suomalaisen kirjallisuuden seuraan yhteyttä. Onneksi minun ei tarvinnut haastatella häntä. Olin hieman huvittunut äskeisen tapahtuman johdosta.
Pääsiäsiohjelmaa ennen tuli hengellisen musiikin jakso. Sain idean, kun kuuntelin Radiodeitä. Eräs yhtye piti saada haastatteluun. Niin minä sitten laitoin heille sähköpostia ja tulivat haastatteluun. Haastattelun kanssa oli ongelmia. Meidän piti tehdä se facetimen kautta, mutta yhteys pätki niin paljon, että päätettiin ottaa puhelimen kautta. Eikä sekään onnistunut, koska meidän mikki oli hirveän pienellä. Onneksi me saatiin korjattua se sitten leikkausvaiheessa, että äänet kuuluivat. Sitten piti etsiä toinen haastateltava samaan ohjelmaan. Olin aikaisemmin kuullut yhden hengellisen yhtyeen, joka soi YleX:llä. Yritin saada heitä haastatteluun, mutta sieltä tuli vastaus, että yhtyeenä ovat valitettavasti lopettaneet, mutta yhtyeen toinen puolisko tekee musiikkia. Kysyin suostuisiko hän haastatteluun. Vastaus oli, että hän on ulkomailla. Piti miettiä hetki ennen kuin tajusin ketä voisi pyytää haastatteluun. Pyysin siskoni kummin kummityttöä. Se ohjelma saatiin kuin saatiinkin tehtyä.
Sitten tehtiin sijaisen kanssa ohjelma. Hän kertoi vaiheikkaasta elämästään ja soitimme hänen biisejä. Oli puhetta, että vappuna tehtäisiin spesiaalilähetys. Minut oli kutsuttu tämän talon vappujuhlaan. Olisimme tehneet sieltä lähetyksen, mutta sitten kävi niin, että 1 asukas sairastui vatsatautiin eikä koko juhlia pystytty pitämään. Mietittiin, mitä me nyt tehtäisiin. Onneksi minulla oli päässä kesähittisoittolista ja soitettiin sitä. Täytyy sanoa, että se on mun suosikkijakso.
Sitten oli hajuste-ja kemikaaliyhdistyksen haastattelu. Tähän törmäsin lehdestä, kun luin iltapäivälehteä. En ollut aikaisemmin kuullutkaan kyseisestä yhdistyksestä. Tästä ohjelmasta me opimme tosi paljon. Lopulta avustaja haastatteli yhdistyksen puheenjohtajaa, koska olin sängyssä eikä hän kuullut meidän puhelimesta yhtään mitään. Haastattelu jouduttiin tekemään Skypen kautta. Samassa ohjelmassa oli kauppakeskus Pasaatin kierros, jossa kävimme kyselemässä eri kaupoissa miten ne ovat suhtautuneet hajusteongelmaisiin. Kaupat olivat nihkeitä vastaamaan. Saimme kolmessa kaupassa vastauksen. Onneksi sekin saatiin tehtyä kunnialla.
Sitten oli yliopiston professorin haastattelu, mikä kertoi lisää hyönteisistä. Hän tuli minulle kylään. Haastattelua ennen olin syönyt makkarakeittoa ja vetänyt sitä henkeen. Yskin 2 tuntia putkeen. Olin niin väsynyt yskimisestä, että en pystynyt paljon haastattelua tekemään. Muuta kun muutamia kysymyksiä ja avustaja hoiti kaiken. Minulle piti antaa lääkitys, vaikka sanoin, että kyllä tämä menee ohi. Tiedän, kun minulla on ollut yskäkohtauksia aiemminkin. Kyseessä oli sama professori, joka kertoi kuolemankellosta. Sitten oltiin kesäkuussa. Haastattelimme minun nykyisen fysioterapeutin siskoa ja hänen miestään, koska heillä on semmoinen puuropäivä kerran vuodessa. He omistavat myllyn. Olimme sopineet haastattelun jo ennen kun Kaksikon ohjelmat tuli edes ulos. Haastattelu sujui ongelmitta. Samassa ohjelmassa soitin Tykkimäkeen ja haastattelin toimitusjohtajaa.
Seuraavassa ohjelmassa menimme Kotkan Maretariumiin. Tämä idea tuli avustajaltani. Sen ohjelman teossa ei ollut mitään ongelmaa, paitsi nauhoituksessa minulla soi puhelin kesken kaiken. Onneksi siitäkin selvittiin. Sitten oli juhannusspesiaalin aika. Halusin tehdä juhannusohjelmaa Kaksikkoon. Tein kahden miehen kanssa sen. Juhannusohjelman tekokaan ei sujunut ongelmitta. Minulla oli ideana, että ihmiset kertoisivat juhannusmuistojaan. Sen ohjelman kanssa meinasi tulla pikkupaniikki, kun eräs haastateltava ei vastannut puhelimeen eikä oven koputukseen. Soitimme äidille, että mitä tässä tehdään. Äiti keksi, että menkää heidän ystävälle tekemään se ohjelma. Niinhän me sitten menimme. Ohjelmasta tuli ihan loistava. Se kesti 2 tuntia.
Heinäkuussa oli 1 ohjelma. Silloin haastateltiin Kynnys Ry:n tiedottajaa. Idea tuli siitä, että en ollut tiennytkään, mikä Kynnys Ry on. Tämäkään ohjelma ei sujunut ilman ongelmia. Eka haastattelu tehtiin kauppakeskuksessa niin, että minä en kuullut mitään. Onneksi saimme tehdä uudestaan kyseisen ohjelman. Sitten olikin kesäloman aika. Elokuussa teimme ensimmäisen ohjelman siitä, kun tänne tuli ystävyyden lähettiläs käymään ja entinen esimies ehdotti aiheen. Oli kiva huomata, että hänkin oli innolla tukemassa meitä. Samassa ohjelmassa kävin kyselemässä kauppakeskus Veturissa ihmisiltä, mistä tunnistaa oikean ystävän.
Toinen elokuun aihe oli Pohjois-Korea. Haastattelimme useaan kertaan Pohjois-Koreassa käynyttä ihmistä. Tämä idea tuli siitä, kun hän tuli minun seurakuntaani puhumaan. Sanoin jo silloin, että minun pitää ehdottomasti haastatella häntä. Haastattelun kanssa ei ollut ongelmia. Mietin yksi päivä sitä, onko aikuisille unikoulua. Oikeastaan se idea lähti siitä, kun minun yhdellä entisellä avustajalla oli uniongelma. Halusin hänelle apua. Ei muuta kun laitettiin sähköpostia unikoulun pitäjälle ja hän suostui haastatteluun.
Kuka tietää mitä Teostossa tehdään? Idea lähti siitä, kun entinen avustaja kysyi Teostosta, että saako hän käyttää näytelmään tiettyä musiikkia. Minä kiinnostuin heti. Sovittiin, että laitetaan sinne sähköpostia. Sieltä vastattiin, että haastattelu sopii oikein hyvin. Samassa ohjelmassa minä esittelin 3 tv-suosikkia musiikin kautta. Unohdettiin Teoston haastattelu. Syy selviää kohta.
Sitten olikin suomirokkijakson aika. Minun ei pitänyt mennä yksille festivaaleille, mutta kun ei saatu avustajaa, niin lähdin sinne kuitenkin. Festivaalien pääesiintyjä oli Tiisu. Olimme aiemmin pyytäneet Tiisua haastatteluun, mutta he eivät olleet nähneet facebook-viestiä. Nykyinen sijainen oli esiintymässä siellä. Onneksi hänellä oli pääsy artistin takatiloihin ja sitä kautta saimme haastattelun. Täytyy sanoa, ettei niin nopeasti ole tehty kysymyksiä, kuin silloin. Minun piti lähteä aikaisemmin pois, mutta kieltäydyin kyseisen haastattelun takia. Onneksi silloin oli ymmärtäväinen kuski ja hän tuli hakemaan myöhemmin pois. Minua ja yhtä avustajaa hermostutti niin kovasti, että hyvä, että en alkanut itkeä onnesta. Kun haastattelu alkoi, jännitys laski jotenkin. Sen takia unohdettiin Teoston haastattelu, kun oltiin niin keskitytty leikkaamaan tätä jaksoa. Varsinkin Tiisun haastattelua.
Samassa ohjelmassa oli muusikko Antti Kokkomäki. Hänet löysin sähköpostin kautta. Olin aina semmoinen, että jos minulle laittoi joku muusikko sähköpostia, niin otetaan haastatteluun. Eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Sitten oli synttärilähetyksen aika. Tehtiin 2 osaa. Haastateltiin Paha susi-yhtyettä. Tähän yhtyeeseen tutustuin entisen avustajan kautta. Laitoin heille sähköpostia ja asia oli sillä kuitattu. He olivat vierainani 3 tuntia. Se oli oikein hauska vierailu.
Sitten menimme radiomuseoon. En tiedä mistä se lähti liikkeelle, mutta siitä tuli hieno ohjelma myös. Sitten oli aika tehdä taas jouluohjelmaa. Ensimmäisenä oli operaatio joulun lapsi, jonka kautta sain haastateltua esim. muusikko Jippua. Siitä en oikein tykännyt, koska hänellä oli niin kiire. Ohjelman nauhoitus meni hyvin. Jouluviikolla tein haastattelun mikä on joulurauhan historia. Laitoin joulurauhan julistajalle sähköpostia. Jouluaattoaamuna sain kunnian haastatella Heikki Hurstia jouluaaton spesiaaliin. Kun soitimme hänelle sopiaksemme haastattelun ajan, niin hän sanoi yllättäen, että voidaan haastatella saman tien. Samassa ohjelmassa esittelin uusia joululauluja.
Uusi vuosi vaihtui niin, että meillä oli vuoden parhaat lähetys, missä minä soittelin biisejä. Sitten oli Antti Kokkomäen toisen haastattelun aika. Se on jäänyt mieleeni. Olin niin vaikuttunut, että en olisi laskenut häntä pois. Haastattelimme myös Musikaaliset geenit- kirjan kirjoittajaa ja se sujui ongelmitta. Teimme Suomilovesta ohjelmaa, koska olen Suomiloven innokas fani. Haastateltiin ohjelman tuottajaa, muusikko Maija Vilkkumaata sekä ohjelman juontajaa Jenni Pääskysaarta ja avustajan kaveria.
Sitten tehtiin Viro-jakso. Viron jakso syntyi siitä, kun sain sähköpostia Viro-seurasta ystävänpäiväkonsertin takia. Olin aikaisemmin pyytänyt heitä, että lähtisitte mukaan minun ystävänpäiväkonserttiin. He eivät vastanneet määräaikaan mennessä. Päätin siltä istumalta, että tehdään Virosta ohjelma. Viron jaksossa esittelin 3 virolaista biisiä.
Ennen Suomilove-jaksoa tehtiin ystävänpäivätoivekonsertti, jossa haastattelin tuikituntemattomia ihmisiä, koska halusin, että ne ei ainakaan omista minulle kappaleita. Täytyy sanoa, että kun soitimme yhteen numeroon, niin sieltä vastasi kiukkuinen mies, joka oli ilmeisesti nauttinut miestä väkevämpää. Meinasi tulla meidän päälle ja puhelu loppui samantien.
Meillä oli myös ulkomaalaisia vieraita. Uusiseelantilainen sirkustaiteilija, joka asuu suomessa. Laitoin hänelle alunperin sähköpostia, että osallistuuko hän ystävänpäivätoivekonserttiin ja hän suostui. Se ei mahtunutkaan mukaan kyseiseen ohjelmaan, niin päätimme haastatella häntä uudestaan. Sitten haastattelimme semmoista ihmistä, joka on matkustanut maailman ympäri ihan vaan siitä syystä, kun minä halusin Espanjaan. Siitä Espanjan reissusta kerron myöhemmin. Haastattelussa sattui pieni kommellus. Kun avustaja oli kysymässä, että sinä sairastat sairautta nimeltä...., niin hän sanoi, että sinä harrastat sairautta. Siinä vaiheessa minun piti keskeyttää koko haastattelu, koska minulta petti pokka. Sanoin avustajalle kesken haastattelun, että sinä sanoit väärin. Koko haastattelun ajan minun piti keräillä itseäni. Koko loppuhaastattelun minua huvitti äskeinen lause.
Toukokuussa haastattelin Espanjan Suomi-seuraa, koska sain kuulla iloisia uutisia, että minä lähden Espanjaan. Halusin tehdä ohjelman siksi, että tietäisin mitä Espanjassa kannattaisi turistin tehdä. Sen haastattelun kanssa ei ollut mitään ongelmia.
Meillä oli myös toimittajakaksikko, joka idea lähti siitä, kun laitoimme yhteen lehteen minun haastattelun, niin he tulivat haastattelemaan minua ja minä päätin haastatella heitä takaisin. Haastattelimme myös YleX:n musiikkitoimittajaa.
Sitten minut oli kutsuttu häihin. Tein aikaisemmin lahjaksi hääcd:n. CD:stä tuli niin hyvä, että päätin jakaa sen Kaksikon kuulijoiden kanssa. Ennen kuin jäin kesälomalle, tein hääohjelman, jossa annettiin häävinkkejä kuulijoille. Sitten haastateltiin Kaaoksen ystävät-nimistä yhtyettä, jonka mainoksen sain sähköpostiini. Kiinnostuin heti heistä. Haastattelu oli tarkoitus tehdä netin kautta, mutta netti ei silloin toiminut, niin teimme puhelimen kautta.
Viimeisenä haastattelussa oli Uniklubi. Kuuntelin yhtenä päivänä Uniklubia ja päätin ottaa heidät haastatteluun. Se onnistuikin. Uniklubin Jussi esitteli heidän uuden albumin, jonka nimi on Tulennielijä. Se oli viimeinen musiikkihaastattelu.
Viimeinen Kaksikko, mikä tuli ulos syntyi aikamoisella vauhdilla. Kerran yhtenä päivänä tajusin, että meillä ei ole ohjelmaa seuraavaksi kerraksi, koska kaikki vakituiset Kaksikon tekijät oli kipeinä paitsi minä. Pyysin uutta avustajaa tekemään Kaksikkoa ja hän suostuikin. Emme silloin tienneet, että vakituinen Kaksikon tekijä lähtisi pois. Emme myöskään sitä, että RadioFinlandia oli myyty. Tämä Kaksikko jäi meidän viimeiseksi. Soitin siinä kaikki biisit, jotka on minulle tärkeitä. Kun suunnittelimme Kaksikon tulevaisuutta, niin meillä piti olla sukunimiasiantuntija haastattelussa, mutta sekin siirrettiin jonkun 3 kertaa, koska avustaja oli kipeänä. Olisin saanut haastatella Teemu Roivaista, mutta äskeisen syyn takia sekin jäi haaveeksi.
Olen todella harmissani nyt. Toivon, että joku kerta saamme haastattelun tehtyä jossain muualla. Ne teki aika ilkeästi minulle. Eivät ilmoittaneet minulle mitään ennen kuin kysyin sähköpostilla, että miten meidän ohjelman käy. Ensi kerralla vaadin, että minulle pitää tehdä joku sopimus. Seuraavalla kerralla kirjoitan Espanjan kokemuksia. Loppuu tänään tähän.
Tästä on niin pitkä aika, kun olen viimeksi tänne kirjoittanut, mutta nyt mie kerron miten Kaksikko syntyi. Tai oikeastaan ole hyvä ja lue mun viimeinen päivitys tänne vuonna 2016.
Ensimmäinen jakso oli helppo tehdä. Alunpitäen me pyydettiin sijaista opettamaan, miten radio-ohjelmaa tehdään. Mutta hän oli yhden kerran meitä opettamassa ja sitten hänellä oli kiireitä. Ensimmäinen jakso käsitteli, mikä Kaksikko on ja miten se syntyi. Vähän kerrottiin minusta kuulijoille. Toinen jakso oli hapanvelli. Kävin maistamassa sitä. Se oli kun hernekeittoa olisi syönyt. Alunperin hapanvelli tuli aiheeksi sen takia, kun en ollut ikinä syönyt sitä. Tätini soitti yhdelle naiselle ja tämä nainen soitti yhdelle naiselle. Sitä kautta pääsin maistamaan hapanvelliä. Samassa ohjelmassa kävimme kyselemässä ihmisiltä, mitä heille tulee mieleen sanasta CP-vammaisuus. Alussa en halunnut kertoa, että olen CP-vammainen, koska pelkäsin, että sitten kukaan ei tule minun haastatteluun.
Tähän pitää kertoa 1 hauska juttu. Silloinen sijainen ei tiennyt tätä ohjelmaa tehdessä, että katugalluppi on tulossa. Lähetin hänet hakemaan hampurilaisia ja sanoin, että tee samalla katugalluppi. Yllätyin miten kauhuissaan tämä sijainen oli, kun hän on muutenkin ihmisten kanssa tekemisissä. Katugalluppi meni hyvin. Minun piti mennä kuntoutukseen, niin että tehtiin sinä viikonloppuna 2 Kaksikkoa. Toinen niistä oli rakkauslaulusarja, joka oli alunperin Sisuradion Oili Oiliin tarkoitettu ohjelma, jossa mie esittelin 10 rakkauslaulua. Koska minulla ei ollut sitä kokonaan nauhalla, niin päätin uusia sen omassa Kaksikossa.
Sen jälkeen oli joulu tulossa. Päätin suunnitella lapsuuden joulut-nimisen ohjelman, jossa olisin haastatellut mm. minun enoa ja yhtä toista vanhempaa ihmistä, mutta sen ohjelman teko mutkistui, kun mie sairastuin flunssaan enkä voinut lähteä Miehikkälään tekemään sitä ohjelmaa. Pyysin lähiomaista, että jos hän tekee sen ohjelman. Hän mietti asiaa ja tuli siihen tulokseen, että hän tekee sen, koska se 80 v. nainen oli jännittänyt minun haastattelua niin hirveästi. Lähiomainen teki sen takia molemmat haastattelut.
Sitten eräänä iltana sängyssä ollessani keksin, että jouluaatolle pitää saada ohjelma. Minä valitsin 10 joululaulua, jotka avustajan sijainen luki lähetyksessä. Siitä tuli jouluaaton spesiaali. Sen ohjelman tekemisessä ei ollut mitään ohjelmaa, paitsi että äänitys kuulosti siltä, että se olisi tullut kasetilta. Minun lähiomainen luki siihen jouluevankeliumin.
Täytyy palata sen verran takaisin päin, että haastattelin myös Ylen joulukinkkuspesiaali-ihmistä, joka tiesi joukukinkusta lähes kaiken.
Sitten mennään tammikuulle. Tammikuussa me haastateltiin Satu Silvoa. Alunperin kiinnostuin Sadusta, koska huomasin, että kasvisjouluruuasta ei ole tehty ohjelmaa. Haastattelun jouluosio tuli minun enon kanssa samaan ohjelmaan. Päätin haastatella Satu Silvoa siitä asiasta, mutta samalla päätin haastatella häntä muutenkin. Tästäkään haastattelusta ei selvitty ilman kommelluksitta. Kun haastattelun aika alkoi lähestyä, niin me huomattiin, että meillä ei ollut minkäänlaista Satu Silvon yhteystietoa. Muuta kuin sähköposti. Satu ei siihen vastannut ja meille tuli hirveä kiire. Soitettiin Satun ravintolaan ja selitettiin tilanne. Sitä kautta saatiin Sadun numero ja haastattelu päästiin tekemään.
Samassa ohjelmassa käsiteltiin kuolemankellohyönteistä. Tämä aihe tuli sitä kautta, kun entisen avustajan facebookissa joku oli päivittänyt , että seinän takaa kuuluu outoa naputusta. Hänelle vastattiin, että se on kuolemankello. Hän ei meinannut aluksi uskoa sitä, vaan luuli vitsiksi. Aihe oli niin mielenkiintoinen, että minun täytyi ottaa siitä selvää. Ei muuta kun laittamaan Helsingin yliopistoon sähköpostia. Sieltä ystävällisesti vastasi semmoinen vanhempi herrasmies, joka tuli sitten haastatteluun. Haastattelu piti tehdä 2 kertaa, kun vanha tietokone kaatui. Kaikki haastattelut menivät sen mukana. Onneksi hän oli tosi ymmärtäväinen ja antoi haastattelun uudestaan.
Sitten menimme marjatila Koivulaan. Suomessa on harvinainen marja, jonka nimi on saskatoon. Tämän ohjelman idea lähti siitä, kun minun entinen fysioterapeutti ehdotti sitä aihetta, koska hän oli syönyt kyseistä marjaa. Ei muuta kun yhteys marjatila Koivulaan ja sovittiin haastattelu. Sielläkin oli sählaystä, kun avustaja oli tilannut taksin monta tuntia myöhemmin kun piti. Minulla oli parturi tulossa. Saskatoonin kanssa samassa ohjelmassa oli almanakka-toimiston johtajan haastattelu. Tämä aihe kumpusi siitä, kun siivoojaa ei uskottu, kun listassa luki hänen oikea nimensä. Silloinen esimies ei voinut käsittää, kuka kyseinen henkilö on. Se haastattelu meni muuten hyvin ,paitsi minä sähläsin siinä haastattelun lopussa. Luulin, että haastattelu loppui, vaikka se ei ollut vielä loppu. Sitten avustaja oli pikkusen vihainen.
Seuraava ohjelma oli hätäkeskus. Sain idean siitä kun, jos minä soitan hätäkeskukseen, miten hätäkeskus ymmärtäisi minua. Tämäkin haastattelu jouduttiin ottamaan uudestaan vanhan tietokoneeen kaatumisen vuoksi. Sitten oli Spr:n ystävätoiminnasta haastattelu samassa ohjelmassa. Oli aikamoinen etsiminen, kuka tietäisi ystävätoiminnasta. Lopulta löydettiin oikea henkilö vastaamaan. Sitten oli ystävänpäivätoivekonsertin aika. Se oli erittäin helppo tehdä. Ainut huono puoli oli se, että melkein kaikki omisti sen kappaleen minulle.
Olin aikaisemmin miettinyt, mitä kuuluu vuoden 2014 suomea edustaneelle euroviisuyhtyeelle. Laitoin heille sähköpostia, että tulisivatko he haastatteluun, niin he tulivat. Viestissä luki, että tottakai tulemme haastatteluun vaikka jo huomenna. Tätä haastattelua jouduttiin siirtämään, koska minun piti mennä kuntoutukseen. Haastattelu meni hyvin. Samassa ohjelmassa oli minun 3 euroviisusuosikkia.
Sitten tuli hiihtospesiaalin aika. Tämä idea syntyi siitä, kun tunnen yhden ystävän, joka on entinen kilpahiihtäjä. Hän tuli tuomaan minulle syntymäpäiväkukkia. Samalla kysyin, että tulisiko hän haastatteluun. Hänelle sopi. Haastattelussa ei ollut muuta vikaa kuin äänentaso oli pienellä. Häntä jännitti niin, että siitä ei saanut mitään irti. Piti suunnitella koko haastattelu uudestaan. Samassa ohjelmassa oli entinen toimittaja, nykyinen kirjailija, joka oli kirjoittanut Puusuksia suomessa-teoksen. Sitä en muista, mistä idea lähti liikkeelle. Otettiin ensin urheilumuseoon yhteyttä. Sitä kautta saatiin oikean henkilön puhelinnumero.
Sitten oli pääsiäisspesiaalin aika. Äitini idea oli, että tekisimme ohjelman 8-kymppisestä miehestä ja haastattelisimme häntä. Kun soitimme ensimmäisen kerran hänelle, niin häneltä oli unohtunut kuulolaite. Jouduimme huutamaan kysymykset. Onneksi oli esipuhelu. Varsinaisena haastatteluhetkenä hän luki paperista vastaukset. Samassa ohjelmassa oli semmoinen pääsiäisasiantuntija, joka kertoi pääsiäisen historiasta. Sen ohjelman kanssa kävi niin, että juuri kun haastattelun piti alkaa, minulta kaatui pissat syliin, niin pahasti, että pissaa oli sukissa asti. Miten pääsiäisasiantuntija löytyi? Hän löytyi siten, että otin suomalaisen kirjallisuuden seuraan yhteyttä. Onneksi minun ei tarvinnut haastatella häntä. Olin hieman huvittunut äskeisen tapahtuman johdosta.
Pääsiäsiohjelmaa ennen tuli hengellisen musiikin jakso. Sain idean, kun kuuntelin Radiodeitä. Eräs yhtye piti saada haastatteluun. Niin minä sitten laitoin heille sähköpostia ja tulivat haastatteluun. Haastattelun kanssa oli ongelmia. Meidän piti tehdä se facetimen kautta, mutta yhteys pätki niin paljon, että päätettiin ottaa puhelimen kautta. Eikä sekään onnistunut, koska meidän mikki oli hirveän pienellä. Onneksi me saatiin korjattua se sitten leikkausvaiheessa, että äänet kuuluivat. Sitten piti etsiä toinen haastateltava samaan ohjelmaan. Olin aikaisemmin kuullut yhden hengellisen yhtyeen, joka soi YleX:llä. Yritin saada heitä haastatteluun, mutta sieltä tuli vastaus, että yhtyeenä ovat valitettavasti lopettaneet, mutta yhtyeen toinen puolisko tekee musiikkia. Kysyin suostuisiko hän haastatteluun. Vastaus oli, että hän on ulkomailla. Piti miettiä hetki ennen kuin tajusin ketä voisi pyytää haastatteluun. Pyysin siskoni kummin kummityttöä. Se ohjelma saatiin kuin saatiinkin tehtyä.
Sitten tehtiin sijaisen kanssa ohjelma. Hän kertoi vaiheikkaasta elämästään ja soitimme hänen biisejä. Oli puhetta, että vappuna tehtäisiin spesiaalilähetys. Minut oli kutsuttu tämän talon vappujuhlaan. Olisimme tehneet sieltä lähetyksen, mutta sitten kävi niin, että 1 asukas sairastui vatsatautiin eikä koko juhlia pystytty pitämään. Mietittiin, mitä me nyt tehtäisiin. Onneksi minulla oli päässä kesähittisoittolista ja soitettiin sitä. Täytyy sanoa, että se on mun suosikkijakso.
Sitten oli hajuste-ja kemikaaliyhdistyksen haastattelu. Tähän törmäsin lehdestä, kun luin iltapäivälehteä. En ollut aikaisemmin kuullutkaan kyseisestä yhdistyksestä. Tästä ohjelmasta me opimme tosi paljon. Lopulta avustaja haastatteli yhdistyksen puheenjohtajaa, koska olin sängyssä eikä hän kuullut meidän puhelimesta yhtään mitään. Haastattelu jouduttiin tekemään Skypen kautta. Samassa ohjelmassa oli kauppakeskus Pasaatin kierros, jossa kävimme kyselemässä eri kaupoissa miten ne ovat suhtautuneet hajusteongelmaisiin. Kaupat olivat nihkeitä vastaamaan. Saimme kolmessa kaupassa vastauksen. Onneksi sekin saatiin tehtyä kunnialla.
Sitten oli yliopiston professorin haastattelu, mikä kertoi lisää hyönteisistä. Hän tuli minulle kylään. Haastattelua ennen olin syönyt makkarakeittoa ja vetänyt sitä henkeen. Yskin 2 tuntia putkeen. Olin niin väsynyt yskimisestä, että en pystynyt paljon haastattelua tekemään. Muuta kun muutamia kysymyksiä ja avustaja hoiti kaiken. Minulle piti antaa lääkitys, vaikka sanoin, että kyllä tämä menee ohi. Tiedän, kun minulla on ollut yskäkohtauksia aiemminkin. Kyseessä oli sama professori, joka kertoi kuolemankellosta. Sitten oltiin kesäkuussa. Haastattelimme minun nykyisen fysioterapeutin siskoa ja hänen miestään, koska heillä on semmoinen puuropäivä kerran vuodessa. He omistavat myllyn. Olimme sopineet haastattelun jo ennen kun Kaksikon ohjelmat tuli edes ulos. Haastattelu sujui ongelmitta. Samassa ohjelmassa soitin Tykkimäkeen ja haastattelin toimitusjohtajaa.
Seuraavassa ohjelmassa menimme Kotkan Maretariumiin. Tämä idea tuli avustajaltani. Sen ohjelman teossa ei ollut mitään ongelmaa, paitsi nauhoituksessa minulla soi puhelin kesken kaiken. Onneksi siitäkin selvittiin. Sitten oli juhannusspesiaalin aika. Halusin tehdä juhannusohjelmaa Kaksikkoon. Tein kahden miehen kanssa sen. Juhannusohjelman tekokaan ei sujunut ongelmitta. Minulla oli ideana, että ihmiset kertoisivat juhannusmuistojaan. Sen ohjelman kanssa meinasi tulla pikkupaniikki, kun eräs haastateltava ei vastannut puhelimeen eikä oven koputukseen. Soitimme äidille, että mitä tässä tehdään. Äiti keksi, että menkää heidän ystävälle tekemään se ohjelma. Niinhän me sitten menimme. Ohjelmasta tuli ihan loistava. Se kesti 2 tuntia.
Heinäkuussa oli 1 ohjelma. Silloin haastateltiin Kynnys Ry:n tiedottajaa. Idea tuli siitä, että en ollut tiennytkään, mikä Kynnys Ry on. Tämäkään ohjelma ei sujunut ilman ongelmia. Eka haastattelu tehtiin kauppakeskuksessa niin, että minä en kuullut mitään. Onneksi saimme tehdä uudestaan kyseisen ohjelman. Sitten olikin kesäloman aika. Elokuussa teimme ensimmäisen ohjelman siitä, kun tänne tuli ystävyyden lähettiläs käymään ja entinen esimies ehdotti aiheen. Oli kiva huomata, että hänkin oli innolla tukemassa meitä. Samassa ohjelmassa kävin kyselemässä kauppakeskus Veturissa ihmisiltä, mistä tunnistaa oikean ystävän.
Toinen elokuun aihe oli Pohjois-Korea. Haastattelimme useaan kertaan Pohjois-Koreassa käynyttä ihmistä. Tämä idea tuli siitä, kun hän tuli minun seurakuntaani puhumaan. Sanoin jo silloin, että minun pitää ehdottomasti haastatella häntä. Haastattelun kanssa ei ollut ongelmia. Mietin yksi päivä sitä, onko aikuisille unikoulua. Oikeastaan se idea lähti siitä, kun minun yhdellä entisellä avustajalla oli uniongelma. Halusin hänelle apua. Ei muuta kun laitettiin sähköpostia unikoulun pitäjälle ja hän suostui haastatteluun.
Kuka tietää mitä Teostossa tehdään? Idea lähti siitä, kun entinen avustaja kysyi Teostosta, että saako hän käyttää näytelmään tiettyä musiikkia. Minä kiinnostuin heti. Sovittiin, että laitetaan sinne sähköpostia. Sieltä vastattiin, että haastattelu sopii oikein hyvin. Samassa ohjelmassa minä esittelin 3 tv-suosikkia musiikin kautta. Unohdettiin Teoston haastattelu. Syy selviää kohta.
Sitten olikin suomirokkijakson aika. Minun ei pitänyt mennä yksille festivaaleille, mutta kun ei saatu avustajaa, niin lähdin sinne kuitenkin. Festivaalien pääesiintyjä oli Tiisu. Olimme aiemmin pyytäneet Tiisua haastatteluun, mutta he eivät olleet nähneet facebook-viestiä. Nykyinen sijainen oli esiintymässä siellä. Onneksi hänellä oli pääsy artistin takatiloihin ja sitä kautta saimme haastattelun. Täytyy sanoa, ettei niin nopeasti ole tehty kysymyksiä, kuin silloin. Minun piti lähteä aikaisemmin pois, mutta kieltäydyin kyseisen haastattelun takia. Onneksi silloin oli ymmärtäväinen kuski ja hän tuli hakemaan myöhemmin pois. Minua ja yhtä avustajaa hermostutti niin kovasti, että hyvä, että en alkanut itkeä onnesta. Kun haastattelu alkoi, jännitys laski jotenkin. Sen takia unohdettiin Teoston haastattelu, kun oltiin niin keskitytty leikkaamaan tätä jaksoa. Varsinkin Tiisun haastattelua.
Samassa ohjelmassa oli muusikko Antti Kokkomäki. Hänet löysin sähköpostin kautta. Olin aina semmoinen, että jos minulle laittoi joku muusikko sähköpostia, niin otetaan haastatteluun. Eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Sitten oli synttärilähetyksen aika. Tehtiin 2 osaa. Haastateltiin Paha susi-yhtyettä. Tähän yhtyeeseen tutustuin entisen avustajan kautta. Laitoin heille sähköpostia ja asia oli sillä kuitattu. He olivat vierainani 3 tuntia. Se oli oikein hauska vierailu.
Sitten menimme radiomuseoon. En tiedä mistä se lähti liikkeelle, mutta siitä tuli hieno ohjelma myös. Sitten oli aika tehdä taas jouluohjelmaa. Ensimmäisenä oli operaatio joulun lapsi, jonka kautta sain haastateltua esim. muusikko Jippua. Siitä en oikein tykännyt, koska hänellä oli niin kiire. Ohjelman nauhoitus meni hyvin. Jouluviikolla tein haastattelun mikä on joulurauhan historia. Laitoin joulurauhan julistajalle sähköpostia. Jouluaattoaamuna sain kunnian haastatella Heikki Hurstia jouluaaton spesiaaliin. Kun soitimme hänelle sopiaksemme haastattelun ajan, niin hän sanoi yllättäen, että voidaan haastatella saman tien. Samassa ohjelmassa esittelin uusia joululauluja.
Uusi vuosi vaihtui niin, että meillä oli vuoden parhaat lähetys, missä minä soittelin biisejä. Sitten oli Antti Kokkomäen toisen haastattelun aika. Se on jäänyt mieleeni. Olin niin vaikuttunut, että en olisi laskenut häntä pois. Haastattelimme myös Musikaaliset geenit- kirjan kirjoittajaa ja se sujui ongelmitta. Teimme Suomilovesta ohjelmaa, koska olen Suomiloven innokas fani. Haastateltiin ohjelman tuottajaa, muusikko Maija Vilkkumaata sekä ohjelman juontajaa Jenni Pääskysaarta ja avustajan kaveria.
Sitten tehtiin Viro-jakso. Viron jakso syntyi siitä, kun sain sähköpostia Viro-seurasta ystävänpäiväkonsertin takia. Olin aikaisemmin pyytänyt heitä, että lähtisitte mukaan minun ystävänpäiväkonserttiin. He eivät vastanneet määräaikaan mennessä. Päätin siltä istumalta, että tehdään Virosta ohjelma. Viron jaksossa esittelin 3 virolaista biisiä.
Ennen Suomilove-jaksoa tehtiin ystävänpäivätoivekonsertti, jossa haastattelin tuikituntemattomia ihmisiä, koska halusin, että ne ei ainakaan omista minulle kappaleita. Täytyy sanoa, että kun soitimme yhteen numeroon, niin sieltä vastasi kiukkuinen mies, joka oli ilmeisesti nauttinut miestä väkevämpää. Meinasi tulla meidän päälle ja puhelu loppui samantien.
Meillä oli myös ulkomaalaisia vieraita. Uusiseelantilainen sirkustaiteilija, joka asuu suomessa. Laitoin hänelle alunperin sähköpostia, että osallistuuko hän ystävänpäivätoivekonserttiin ja hän suostui. Se ei mahtunutkaan mukaan kyseiseen ohjelmaan, niin päätimme haastatella häntä uudestaan. Sitten haastattelimme semmoista ihmistä, joka on matkustanut maailman ympäri ihan vaan siitä syystä, kun minä halusin Espanjaan. Siitä Espanjan reissusta kerron myöhemmin. Haastattelussa sattui pieni kommellus. Kun avustaja oli kysymässä, että sinä sairastat sairautta nimeltä...., niin hän sanoi, että sinä harrastat sairautta. Siinä vaiheessa minun piti keskeyttää koko haastattelu, koska minulta petti pokka. Sanoin avustajalle kesken haastattelun, että sinä sanoit väärin. Koko haastattelun ajan minun piti keräillä itseäni. Koko loppuhaastattelun minua huvitti äskeinen lause.
Toukokuussa haastattelin Espanjan Suomi-seuraa, koska sain kuulla iloisia uutisia, että minä lähden Espanjaan. Halusin tehdä ohjelman siksi, että tietäisin mitä Espanjassa kannattaisi turistin tehdä. Sen haastattelun kanssa ei ollut mitään ongelmia.
Meillä oli myös toimittajakaksikko, joka idea lähti siitä, kun laitoimme yhteen lehteen minun haastattelun, niin he tulivat haastattelemaan minua ja minä päätin haastatella heitä takaisin. Haastattelimme myös YleX:n musiikkitoimittajaa.
Sitten minut oli kutsuttu häihin. Tein aikaisemmin lahjaksi hääcd:n. CD:stä tuli niin hyvä, että päätin jakaa sen Kaksikon kuulijoiden kanssa. Ennen kuin jäin kesälomalle, tein hääohjelman, jossa annettiin häävinkkejä kuulijoille. Sitten haastateltiin Kaaoksen ystävät-nimistä yhtyettä, jonka mainoksen sain sähköpostiini. Kiinnostuin heti heistä. Haastattelu oli tarkoitus tehdä netin kautta, mutta netti ei silloin toiminut, niin teimme puhelimen kautta.
Viimeisenä haastattelussa oli Uniklubi. Kuuntelin yhtenä päivänä Uniklubia ja päätin ottaa heidät haastatteluun. Se onnistuikin. Uniklubin Jussi esitteli heidän uuden albumin, jonka nimi on Tulennielijä. Se oli viimeinen musiikkihaastattelu.
Viimeinen Kaksikko, mikä tuli ulos syntyi aikamoisella vauhdilla. Kerran yhtenä päivänä tajusin, että meillä ei ole ohjelmaa seuraavaksi kerraksi, koska kaikki vakituiset Kaksikon tekijät oli kipeinä paitsi minä. Pyysin uutta avustajaa tekemään Kaksikkoa ja hän suostuikin. Emme silloin tienneet, että vakituinen Kaksikon tekijä lähtisi pois. Emme myöskään sitä, että RadioFinlandia oli myyty. Tämä Kaksikko jäi meidän viimeiseksi. Soitin siinä kaikki biisit, jotka on minulle tärkeitä. Kun suunnittelimme Kaksikon tulevaisuutta, niin meillä piti olla sukunimiasiantuntija haastattelussa, mutta sekin siirrettiin jonkun 3 kertaa, koska avustaja oli kipeänä. Olisin saanut haastatella Teemu Roivaista, mutta äskeisen syyn takia sekin jäi haaveeksi.
Olen todella harmissani nyt. Toivon, että joku kerta saamme haastattelun tehtyä jossain muualla. Ne teki aika ilkeästi minulle. Eivät ilmoittaneet minulle mitään ennen kuin kysyin sähköpostilla, että miten meidän ohjelman käy. Ensi kerralla vaadin, että minulle pitää tehdä joku sopimus. Seuraavalla kerralla kirjoitan Espanjan kokemuksia. Loppuu tänään tähän.
sunnuntai 18. syyskuuta 2016
Nyt elän unelmaani
Niinkuin otsikko kertoo, olen aiheen ytimessä, nimittäin olen aloittamassa toimittajana radiofinlandialla. Radiofinlandia on perustettu 26 vuotta sitten. Lähetykset on suunnattu espanjassa asuville suomalaisille, mutta kuka tahnsa voi seurata lähetyksiä netin kautta, osoitteesta: radiofinlandia.net
Tutustuin kyseiseen radioon, kun avustaja laittoi sen vahingossa päälle. Kirjoitin heille sähköpostitse haluni tulla haastatelluksi. Yllätyin melkoisesti kun he vastasivat ja halusivat minut toimittajakseen. Ilmoitin heti halukkuuteni. He vierailivat luonani ja sovimme että aloitan oman ohjelman.
Ohjelman nimeksi tulee "Kaksikko", tarkoittaen tietenkin,että kun olen cp-vammainen tarvitsen ajustajan. Ohjelma sisältää erillaisia ohjelmaosioita, kuten esim. "muna vai kana", joka tarkoitaa sitä, että kuulijat lähettävät kysymyksiä ja haen niihin vastauksia. Sen lisäksi ohjelma nimeltä"viikon vieras", jossa haastattelen erilaisia ihmisiä. Tulen tekemään myös teema ohjelmaa joissa kuulijat saavat esitää kysymyksiä ohjelmassa vieraiveville, (näistä myöhemmin) ja myös "viikon vierasta" saa ehdottaa. "Viikon vieras" osion lisäksi tilee osio "lasten suusta kuultua", johon kuulijat voivat lähettää lasten hauskoja sanontoja. Myös menovinkkeja otetaan vastaan. Muun muassa tällaisia osioita sisältyy "kaksikkoon". Kaiken lisäksi saamme kuunnella hyvää musiikkia. Minuun saa ota yhteyttä osoitteeseen: nikke@radiofinlandia.net
Kaksikolla on myös omat facebook sivut osoitteessa: facebook.com/kaksikko
Että tämmöistä tällä kertaa
Tutustuin kyseiseen radioon, kun avustaja laittoi sen vahingossa päälle. Kirjoitin heille sähköpostitse haluni tulla haastatelluksi. Yllätyin melkoisesti kun he vastasivat ja halusivat minut toimittajakseen. Ilmoitin heti halukkuuteni. He vierailivat luonani ja sovimme että aloitan oman ohjelman.
Ohjelman nimeksi tulee "Kaksikko", tarkoittaen tietenkin,että kun olen cp-vammainen tarvitsen ajustajan. Ohjelma sisältää erillaisia ohjelmaosioita, kuten esim. "muna vai kana", joka tarkoitaa sitä, että kuulijat lähettävät kysymyksiä ja haen niihin vastauksia. Sen lisäksi ohjelma nimeltä"viikon vieras", jossa haastattelen erilaisia ihmisiä. Tulen tekemään myös teema ohjelmaa joissa kuulijat saavat esitää kysymyksiä ohjelmassa vieraiveville, (näistä myöhemmin) ja myös "viikon vierasta" saa ehdottaa. "Viikon vieras" osion lisäksi tilee osio "lasten suusta kuultua", johon kuulijat voivat lähettää lasten hauskoja sanontoja. Myös menovinkkeja otetaan vastaan. Muun muassa tällaisia osioita sisältyy "kaksikkoon". Kaiken lisäksi saamme kuunnella hyvää musiikkia. Minuun saa ota yhteyttä osoitteeseen: nikke@radiofinlandia.net
Kaksikolla on myös omat facebook sivut osoitteessa: facebook.com/kaksikko
Että tämmöistä tällä kertaa
sunnuntai 31. heinäkuuta 2016
Historiaani
Haluan tänään kertoa teille vähän historiastani. Synnyin ihanan 80-luvun loppupuolella hyvään perheeseen. Syntymäni oli hieman ongelmallinen ja heti sen jälkeen vanhempani huomasivat, että kaikki ei ole hyvin. Lääkäri kertoi heille, että minulla on CP-vamma. Lapsuudestani en muista oikein mitään muuta, kuin että olin sellainen kovin pieni poika. Onneksi isä tallensi elämästäni paljon videolle ja sitä kautta voin aina muistella millaista lapsuuteni oli.
Päiväkotiin menin vuonna 1992. Se oli ihan tavallinen päiväkoti kotipaikkakunnallani. Siellä minua hoiti kaksi tai oikeastaan kolme avustajaa, mutta kolmas oli paikalla vain silloin tällöin. Sain jo silloin puheterapiaa, koska puheeni oli epäselvää.
Päiväkodin jälkeen tuli aika lähteä kouluun. Kuusivuotiaana menin tutustumaan Helsingin parhaaseen kouluun: Ruskeasuon kouluun. Heti silloin syksyllä elämäni muuttui kokonaan. Asuin viikot Helsingissä ja kävin vain viikonloput kotona. Ensimmäisen koululuokkani muistan hyvin. Koska meitä oli niin vähän esikoulussa, meidät esikoululaiset sijoitettiin ekaluokan kanssa samaan. Se oli aika hurjaa aikaa pienelle pojalle olla isompien kanssa samalla luokalla heti alkuun. Nyt jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että miksi näin tehtiin.
Aluksi äiti oli saattamassa minua kouluun ensimmäisenä koulupäivänä, mutta sen jälkeen matkustin kodin ja koulun väliä yksin taksilla. Jäädessäni ensimmäistä kertaa yksin minulle tuli itku, koska en ollut tottunut olemaan pitkiä aikoja ilman äitiä. Mutta aikojen saatossa siihenkin tottui. Kävin Ruskeasuon koulua yhteensä 13 vuotta. Se oli kaikenkaikkiaan kivaa aikaa.
Viimeisenä Ruskeasuon vuonna meni tutustumaan Järvenpään oppilaitokseen, sopeutumisvalmennuskeskukseen. Siellä vietin yhden viikon. Tuon koulun oli tarkoitus valmentaa työelämään ja itsenäisyyteen.
Vuoden 2008 syksyn olin kotona, kunnes 2009 muutin palvelutaloon asumaan, jossa minulla oli kolme henkilökohtaista avustajaa ja lisäksi yöhoito talon puolesta. Se oli ihanaa aikaa.
Nykyiseen asuntooni muutin syksyllä 2012. Nyt olen vasta pikkuhiljaa alkanut viihtymään täällä. Alussa täällä oli sen verran ongelmia, mutta nyt ymmärrän taas paremmin mistä mikäkin ongelma johtui.
Minulla on tällä hetkellä vähän samanlainen fiilis kuin tänne muuttaessani, kun olen menossa kolmeksi viikoksi kuntoutuskeskukseen nyt syyskuussa. Vähän jännittää, mutta toisaalta tiedän, että minusta pidetään siellä hyvää huolta.
Tässä kaikki tarinoinnit tällä erää.
Terveisin Nikke
Päiväkotiin menin vuonna 1992. Se oli ihan tavallinen päiväkoti kotipaikkakunnallani. Siellä minua hoiti kaksi tai oikeastaan kolme avustajaa, mutta kolmas oli paikalla vain silloin tällöin. Sain jo silloin puheterapiaa, koska puheeni oli epäselvää.
Päiväkodin jälkeen tuli aika lähteä kouluun. Kuusivuotiaana menin tutustumaan Helsingin parhaaseen kouluun: Ruskeasuon kouluun. Heti silloin syksyllä elämäni muuttui kokonaan. Asuin viikot Helsingissä ja kävin vain viikonloput kotona. Ensimmäisen koululuokkani muistan hyvin. Koska meitä oli niin vähän esikoulussa, meidät esikoululaiset sijoitettiin ekaluokan kanssa samaan. Se oli aika hurjaa aikaa pienelle pojalle olla isompien kanssa samalla luokalla heti alkuun. Nyt jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että miksi näin tehtiin.
Aluksi äiti oli saattamassa minua kouluun ensimmäisenä koulupäivänä, mutta sen jälkeen matkustin kodin ja koulun väliä yksin taksilla. Jäädessäni ensimmäistä kertaa yksin minulle tuli itku, koska en ollut tottunut olemaan pitkiä aikoja ilman äitiä. Mutta aikojen saatossa siihenkin tottui. Kävin Ruskeasuon koulua yhteensä 13 vuotta. Se oli kaikenkaikkiaan kivaa aikaa.
Viimeisenä Ruskeasuon vuonna meni tutustumaan Järvenpään oppilaitokseen, sopeutumisvalmennuskeskukseen. Siellä vietin yhden viikon. Tuon koulun oli tarkoitus valmentaa työelämään ja itsenäisyyteen.
Vuoden 2008 syksyn olin kotona, kunnes 2009 muutin palvelutaloon asumaan, jossa minulla oli kolme henkilökohtaista avustajaa ja lisäksi yöhoito talon puolesta. Se oli ihanaa aikaa.
Nykyiseen asuntooni muutin syksyllä 2012. Nyt olen vasta pikkuhiljaa alkanut viihtymään täällä. Alussa täällä oli sen verran ongelmia, mutta nyt ymmärrän taas paremmin mistä mikäkin ongelma johtui.
Minulla on tällä hetkellä vähän samanlainen fiilis kuin tänne muuttaessani, kun olen menossa kolmeksi viikoksi kuntoutuskeskukseen nyt syyskuussa. Vähän jännittää, mutta toisaalta tiedän, että minusta pidetään siellä hyvää huolta.
Tässä kaikki tarinoinnit tällä erää.
Terveisin Nikke
maanantai 18. heinäkuuta 2016
Seurakunta-asioista
Tänään ajattelin kirjoittaa siitä kuinka mie tutustuin nykyiseen seurakuntaani. Kaikki alkoi siitä, kun siskoni kävi paikallisessa Vapaaseurakunnassa. Monta vuotta sitä seurattuani menin itsekin tutustumaan ja sain tutustua siihen lämminhenkiseen yhteisöön. Kävin seurakunnassa useita vuosia, kunnes päätin liittyä siihen. Minut siunattiin seurakunnan jäseneksi muutama vuosi sitten. Syy miksi halusin liittyä Vapaaseurakuntaan oli se, että en kokenut luterilaisessa seurakunnassa olevan minun kaltaiselleni ihmiselle sopivaa toimintaa. Arvostan kyllä luterilaista sekä Helluntaiseurakuntaa, mutta Vapaaseurakunnan koin oikeaksi paikalle itselleni ainakin toistaiseksi. Ainoana huolena minulla on se, että nykyisessä seurakunnassa, jossa käyn on lähes pelkästään vanhoja ihmisiä. Jostain syystä nuoret eivät oikein sinne tule. En tiedä johtuuko se siitä, että meidän seurakuntarakennus ei ulkoa päin näytä seurakunnalta ja siksi siitä ei välttämättä tiedä, että sisällä on seurakunnan toimintaa. Olen tykästynyt Vapiksen monipuoliseen ohjelmaan. Viihdyn siellä oikein hyvin. Olen myös itse puhunut siellä muutaman kerran. Koen että saan olla seurakunnassani juuri sellaisena kuin olen.
Joskus olen törmännyt hengellisissä tilaisuuksissa sellaiseen ilmiöön, että ihmiset haluavat rukoilla parantumisen puolesta. Mutta entä jos on niin, että Jumala haluaakin koetella sen sairauden kautta? Mitä jos sairaus kuuluu Jumalan suunnitelmaan? Siksi olisikin hyvä myös kysellä Jumalalta, "onko Sinulla jokin tarkoitus tälle?" Kyllä ihmisiä toki paraneekin rukouksen avulla, mutta aina ei niin kuitenkaan ole.
Tällaista tällä erää.. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
Nikke
Joskus olen törmännyt hengellisissä tilaisuuksissa sellaiseen ilmiöön, että ihmiset haluavat rukoilla parantumisen puolesta. Mutta entä jos on niin, että Jumala haluaakin koetella sen sairauden kautta? Mitä jos sairaus kuuluu Jumalan suunnitelmaan? Siksi olisikin hyvä myös kysellä Jumalalta, "onko Sinulla jokin tarkoitus tälle?" Kyllä ihmisiä toki paraneekin rukouksen avulla, mutta aina ei niin kuitenkaan ole.
Tällaista tällä erää.. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
Nikke
sunnuntai 17. heinäkuuta 2016
Päivitetty blogi
Hei kaikki vanhat ja uudet blogin lukijat!
Blogini on jo yhdeksän vuotta vanha ja sinä aikana en ole kauheasti tehnyt blogiini muutoksia. Nyt koin, että olisi korkea aika tehdä niin, joten tervetuloa uuden näköiseen blogiini! Olen ajatellut muuttaa myös sisältöä hieman ja siirtyä radio- ja tv-ohjelmien analysoinnista entistä enemmän kuvaamaan normaalia arkeani ja siihen liittyviä ajatuksiani. Joten mennäänpä asiaan!
Asun tällä hetkellä palvetulossa, jossa on myös muita vammaisia sekä muita, jotka tarvitsevat apua arkeensa. Olen asunut täällä kohta neljä vuotta. Alku täällä oli sellaista hullunmyllyä, että minulta meinasi loppua huumori kesken, mutta nyt kaikki on kohdallaan. Viihdyn täällä oikein hyvin ja hoitajat ovat tosi mukavia! :) Ilman hoitajien ystävällistä palvelua en varmaan olisi enää täällä.
Arkeen minulle kuuluu nyt sellaista, että olen osallistunut viime aikoina useisiin erilaisiin projekteihin. Muutama kuukausi sitten Kymenlaakson alueella järjestettiin Mahdollisuus muutokseen -kampanja. Minua haastateltiin missiokirjaa varten, sekä telkkariin, joten elämäni sai paljon julkisuutta tällä alueella. Voit käydä lukemassa tarinani, sekä katsomassa tuon haastattelupätkän täällä. Kun minua kysyttiin mukaan tuohon kampanjaan, olin heti innolla mukana! Kampanjaan osallistuminen oli hyvin mielenkiintoinen kokemus ja sain olla mukana mm. kauppakeskuksessa olleessa kahvilassa, jossa ihmiset saivat käydä tapaamassa meitä kampanjaan haastateltuja. Kampanja kokonaisuudessaan onnistui mielestäni hyvin. Olen kuullut, että muutamia ihmisiä on tullut uskoon sen kautta.
Yritän osallistua aina milloin mihinkin radio-ohjelmaan ja tavoitteenani on saada aikaiseksi keskustelua vammaisuudesta ja vammaisen elämästä. Olen saanut pelkästään positiivista palautetta osallistumisestani. Viimeisin radiojuttuni oli Ruotsin Sisu-radion haastattelu, joka tehtiin niin, että minua haastateltiin Skypen kautta suoraan Sisu-radion iltapäivälähetykseen. Koko ohjelma on kuultavissa netissä, joten käykäähän kuuntelemassa!
Haaveissa minulla on tehdä hyväntekeväisyyshengessä jokin nenäradio-ohjelma, mutta siitä kerron joskus toiste..
Aurinkoisia kesäpäiviä!
Nikke
Blogini on jo yhdeksän vuotta vanha ja sinä aikana en ole kauheasti tehnyt blogiini muutoksia. Nyt koin, että olisi korkea aika tehdä niin, joten tervetuloa uuden näköiseen blogiini! Olen ajatellut muuttaa myös sisältöä hieman ja siirtyä radio- ja tv-ohjelmien analysoinnista entistä enemmän kuvaamaan normaalia arkeani ja siihen liittyviä ajatuksiani. Joten mennäänpä asiaan!
Asun tällä hetkellä palvetulossa, jossa on myös muita vammaisia sekä muita, jotka tarvitsevat apua arkeensa. Olen asunut täällä kohta neljä vuotta. Alku täällä oli sellaista hullunmyllyä, että minulta meinasi loppua huumori kesken, mutta nyt kaikki on kohdallaan. Viihdyn täällä oikein hyvin ja hoitajat ovat tosi mukavia! :) Ilman hoitajien ystävällistä palvelua en varmaan olisi enää täällä.
Arkeen minulle kuuluu nyt sellaista, että olen osallistunut viime aikoina useisiin erilaisiin projekteihin. Muutama kuukausi sitten Kymenlaakson alueella järjestettiin Mahdollisuus muutokseen -kampanja. Minua haastateltiin missiokirjaa varten, sekä telkkariin, joten elämäni sai paljon julkisuutta tällä alueella. Voit käydä lukemassa tarinani, sekä katsomassa tuon haastattelupätkän täällä. Kun minua kysyttiin mukaan tuohon kampanjaan, olin heti innolla mukana! Kampanjaan osallistuminen oli hyvin mielenkiintoinen kokemus ja sain olla mukana mm. kauppakeskuksessa olleessa kahvilassa, jossa ihmiset saivat käydä tapaamassa meitä kampanjaan haastateltuja. Kampanja kokonaisuudessaan onnistui mielestäni hyvin. Olen kuullut, että muutamia ihmisiä on tullut uskoon sen kautta.
Yritän osallistua aina milloin mihinkin radio-ohjelmaan ja tavoitteenani on saada aikaiseksi keskustelua vammaisuudesta ja vammaisen elämästä. Olen saanut pelkästään positiivista palautetta osallistumisestani. Viimeisin radiojuttuni oli Ruotsin Sisu-radion haastattelu, joka tehtiin niin, että minua haastateltiin Skypen kautta suoraan Sisu-radion iltapäivälähetykseen. Koko ohjelma on kuultavissa netissä, joten käykäähän kuuntelemassa!
Haaveissa minulla on tehdä hyväntekeväisyyshengessä jokin nenäradio-ohjelma, mutta siitä kerron joskus toiste..
Aurinkoisia kesäpäiviä!
Nikke
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)